Kuinka meistä tuli Keurusselkä – tarina sääntömuutosprosessista

Muutos, se ainoa pysyvä olotila. Yhdistyksen säännötkin kaipaavat joskus pientä säätöä ja päivitystä, ja meidän Keurusselän (entisen Keurusseudun) kamarissa aika uudistamiselle kypsyi vuonna 2013. Muutokset toiminnassa, kuten toiminta-alueen laajentaminen sekä kuntaympäristössä vellovat uudistukset ja kuntaliitosahdistukset saivat meitäkin makustelemaan brändiämme. Keurusseudun kamari on saanut alkunsa, kun vuonna 1990 muutama jäsen Mäntän silloisesta kamarista päätti perustaa kokonaan uuden kamarin Keuruun kuntaan. Nyt – 25 vuotta myöhemmin – ympäri mennään, yhteen tullaan – on tullut aika luoda uusi yhteys vanhaan kantakuntaamme.

 

 Nimi Keurusselkä on luonnollinen valinta, kun pohdimme kahta kamaria yhdistävää tekijää.

Keurusselän vesistö, jonka pohjoispäässä sijaitsee Keuruu – ja kivenheiton päässä Keuruusta Multia –  ja eteläpäässä Mäntän ja Vilppulan kunnat, on meille yhteinen asia, luonnonvara ja mahdollistava voima.

 

Nimen valintaa pohdittiin hallituksen avoimissa kokouksissa, joihin lähtökohtaisesti kaikki jäsenet ovat jo parin viime vuoden ajan kutsuttu. Nimen valinnan jälkeen pitikin sitten alkaa hommiin eli sääntöjen läpilukuun. Jahka se pari vuotta sitten PRH:lta tilattu sääntökirjakopio vain löydettiin… ja naputettiin tiedostoon. Sääntökohtien uudistuksista keskusteltiin hallituksessa useasti. Seuraavia kysymyksiä nousi pinnalle: Kuinka jäsenvalinnat toteutetaan? Montako hallitusjäsentä olisi meille sopiva määrä? Mitä me haluamme? Mitä ylipäätänsä on järkevä rajata? Millä tavoin estetään väärinkäytöksiä, mutta ei naulata toiminnalta byrokratialla käsiä pienessä kamarissa? Ja pitihän niitä mallisääntöjäkin tavata… ja etsiä sopivia sanamuotoja isojen kamarien (olettavasti luotettavan muodollisesti määritellyistä) säännöistä.

 

Keskustelimme myös sellaisten sääntökohtien läpiviemisestä, joissa seinä saattaisi nousta eteen Keskusliiton nuijan alla. Useampikin sellainen uudistuskohta ensimmäisiin sääntöversioihin kamarissa nuijittiin, vaikka ne bumerangina Keskusliitosta takaisin tulivatkin. Yksi läpivientiyritys koski alaikärajaa (olisimme halunneet sisällyttää harkinnanvaraisen mahdollisuuden ottaa alle 18-vuotiaita jäseniä). Toinen koski yhdistyksen edustamista: olisimme halunneet antaa puheenjohtajistolle (pj+varapj:t numerojärjestyksessä)  valtuudet käyttää äänioikeutta niin alueyhdistyksessä kuin Keskusliitossakin ilman erillistä valtakirjaa. Yksi keskeisistä syistä on kamarin maantieteellinen laajuus, valtakirjojen postittelussa ja ajeluttamissa ei ole järkeä.

 

Kaikkinensa tämä oli melko yksinkertainen prosessi, mutta aikaa vievä. Hoidimme seuraavat muodollisuudet: hallituksen kokous (kutsu viikkoa ennen), yleinen kokous (kutsut kaksi viikkoa ennen), yleisen kokouksen hyväksyntä ja sitten vihdoin saimme paperit Keskusliiton käsittelyyn. Jonkin ajan kuluttua saimmekin vastauksen hallituksen päätöksestä. “Aha, hylky tuli – mitä ja miksi?” Ja eikun prosessi alusta. Ja kerta kiellon päälle. Ja sitten PRH:n käsittelyyn muutamaksi kuukaudeksi. “No niin, täältähän tuli korjauspyyntö…” Ja PRH:n korjauspyyntöjen arviointi, vaatiiko vielä yleisen kokouksen vai onko kyse sanamuodoista ja kirjoitusvirheistä. Hallituksen kokous ja sitten taas paperit Keskusliittoon. Keskusliitosta pöytäkirjaote, korjausilmoituksen täyttö PRH:lle ja “Kerran vielä pojat!”. Prosessi alkoi marraskuussa 2013 ja päättyi reilu vuosi myöhemmin joulukuun viimeisenä päivänä 2014. Hyväksynnällä.

 

 Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Täytyy myöntää, että kyllähän tuossa nyt meinasi hermojen menetyksiä tulla. Keskeistä on luonnollisesti hyvä valmistelu hallituksen toimesta, mutta varsinkin pienemmissä kamareissa ei ole varsinaista lainopillista neuvonantoa tarjolla, joten muodollisuudet menevät kopioimalla ja omalla osaamisella. Niinpä kansallisen lainopillisen neuvonantajan osaamiselle olisi käyttöä. Ja varsinkin niissä kohdin, kun asia on menossa Keskusliiton käsittelyyn. Mielestämme pitäisi olla tiedossa kamarissa, jos hallitukselle ollaan esittelemässä lainopillisen neuvonantajan toimesta hylkäävää päätöstä. On eri asia tarjota Keskusliitolle perusteltuja uudistuksia (kuten myös teimme), kuin kirjoitus- tai muotovirheitä, joita ei oikaista ennen käsittelyä. Ajanhaaskausta.

 

Kaikkinensa prosessi tietysti opettaa hallituksessa päätöksentekoon ja valmisteluun osallistuneita henkilöitä Suomen yhdistyslainsäädännöstä. Prosessina sääntöuudistus melkoinen byrokratian riemuvoitto, sellaista pakollista prässiä, mikä vain täytyy joskus vetää läpi, jotta saa nautiskella varsinaisesta työn hedelmästä: uudesta nimestä. Puhaltakoon Keurusselän purjeet pulleina ja uljaina, täynnä uutta tarmoa!

 

P.S. Tervetuloa juhlistamaan nimenvaihdosta 16.5.2015 Mäntän Klubille – seuraa kamarimme facebook-sivuja ja pysy menossa mukana!

 

Kirjoittaja: Emilia Koikkalainen (PRES 2013 / IPP 2014 / IND&INT 2015)

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *