Aluejohtajan aatoksia – osa 5

PJ-kokous Jämi

 

Ceemäinen tervehdys!

Kesälomat ovat jo pääosin taaksejäänyttä elämää ja vaikka kelit eivät välttämättä sitä puolla, syyskauden voipi jo katsoa alkaneeksi. Jos nyt JC-vuotta koskaan voi kutsua normaaliksi, niin normaalina vuotena aluekokouskierros olisi alkamaisillaan ja alue-ehdokkaiden pöhinä kiivaimmillaan. Nyt kuitenkin odottelemme Levin Supervaaliviikonloppua ja keskitymme Alueakatemiaan. Alueorganisaatio ja Keurusselän kamari ovat pyörineet ylikierroksilla varmistaakseen puheenjohtajille ja tulevaisuuden tekijöille sellaisen koulutusviikonlopun, että ei paremmasta väliä.

Ja tässä vaiheessa se sitten iski. Tietoisuus siitä, että tätä kirjoitettaessa on alle kuusi viikkoa siihen, kun uusi aluejohtoryhmä on valittu ja viestikapulan vaihto alkaa tosissaan. Toki ”meillä vanhoilla” on vielä vaikka mitä tehtävää, järjestettävää ja loppuunsaatettavaa, mutta kuinka lyhyt se JC-vuosi vaan onkaan… En aloita vielä mitään muisto- tai muistelukirjoitusta, mutta jonkun opinkappaleen haluan jo nyt summata, kun ovat tuoreena mielessä.

Lähdin vuoteeni vahvana asiajohtajana, joka halusi oppia ihmisten johtamista. En tiedä onnistuinko siinä, sillä olen ehkä viimeinen, jonka kannattaa sitä arvioida. Alueorganisaationi kuitenkin on onnistunut erinomaisesti, tunnen suurta ylpeyttä heidän tuloksiaan katsoessani. Alueeni puheenjohtajat ovat loistaneet viroissaan, uutta on rakennettu rohkeasti ja kaikista kriiseistä selvitty ilman, että ne olisivat eskaloituneet liian pahoiksi. Näitä tiimejäni voisin hehkuttaa loputtomiin ja ”alueorkut” ja alueen puheenjohtajat olisivat silti ansainneet joka sanan.

Ihmisten johtamista opetellessani opin kuitenkin paljon ihmisistä ja tästä verkostosta. Olen kesän aikana saanut elämäni ihmisiltä paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Olen aina pyrkinyt tehokkuuteen. Soittaessani ihmisille tai kirjoittaessani viestiä heille, minulla on aina asiaa. Haluan kertoa jotakin tai pyytää jotakin. Kuulumisia on vaihdettu kasvokkain muutamalla kiireisellä kliseellä ja sitten siirrytty asiaan tai jatkettu matkaa. Tehokkuus ja tulokset ennen kaikkea. Tätä ette kuule minulta usein: Rakkaat ystävät, kuinka väärässä olenkaan ollut.

”Lauri, kuinka sinä voit?”, ”Lauri, miten jaksat?” tai ”Lauri, voinko auttaa jotenkin?”. Nämä ovat aitoja kysymyksiä, joita olen Teiltä saanut kesän aikana. Niitä ei edeltänyt mikään asiakeskustelu tai väkinäinen hetulanheitto. Sen sijaan niissä oli aitoutta ja puhdasta välittämistä. Välittämistä siitä, miten toinen jaksaa, miten toinen voi. Jokainen niistä meni suoraan sydämeeni.

Epäilen, että juuri näissä viesteissä oli aluejohtajavuoteni suurin oppi. Olen käynyt vuoden aikana satoja keskusteluja asiasta ja asian vierestä. Mutta vasta nyt olen tajunnut, että ne ovat vain osatotuus. Mitä kuuluu ihmiselle tehtävänsä takana? Olen ottanut opikseni ja kysynyt samoja kysymyksiä itsekin. Ja aivan samoin kuin minä kerroin minulta kysyneille, niin on minulle kerrottu. Ja minä olen saanut uskomattomia mahdollisuuksia auttaa ihmisiä. Olen hämmästynyt siitä, mitä kaikkea ihmiset kantavat mukanaan. Olen koko vuoden tukenut puheenjohtajia ja alueorganisaation jäseniä. Vasta nyt oivalsin, miten tuetaan ihmistä niiden tittelien takana.

 

Ystävät. Olen rajattoman kiitollinen välittämisestänne ja sen lisäksi siitä, että opetitte minulle mitä se tarkoittaa ja miltä se tuntuu. Kiitos. Minä olen oppinut teiltä paljon ja juuri siksi olen tähän tehtävään halunnutkin. En tiedä sainko sitä mitä halusin, mutta se mitä sain, tuntuu minusta paljon arvokkaammalta.

Kiitos.

lauriallekirj

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *