Ensikertalaisena maailmankokouksessa: Pure Magic Tallinna!

“A ship is safe in harbour, but that’s not what ships are built for”

Tämä oli ensimmäinen lause, jonka kirjoitin muistikirjaani Tallinnan maailmankokouksen ensimmäisenä päivänä, ensimmäisessä käymässäni koulutuksessa.

Aika laskea suojamuurit

Olen ollut kamaritoiminnassa aktiivisesti mukana parisen vuotta. Aloittaessani ajattelin että oma kamarini on riittävä uusien asioiden turvalliselle kokeilemiselle, mutta hiljalleen ajauduin valtakunnallisiin kokouksiin ja lopulta Suomikaan ei tuntunut riittävän. Viivytin pitkään rekisteröitymistä Tallinnan maailmankokoukseen, ja kuten monessa muussakin kamariasiassa, tarvitsin tuuppauksen jos toisenkin muilta kamarilaisilta jotta vihdoin tein päätöksen lähteä.

Majoituin Suupohjan kamarilaisten kanssa, sillä heidän kamarissaan on paras nuoruudenystäväni. Saavuimme Tallinnaan sunnuntaina, ja heti illalla oli Jenni Rajahalmeen 40v syntymäpäiväjuhlat. Introverttinä huomasin miten ensimmäiseen tapahtumaan lähteminen jännitti. Vastassa olisi satoja suomalaisia, ja muina päivinä tuhansia muita kansallisuuksia. Apua! Ehdin jo matkalla miettiä, että Tallinnaan lähteminen oli virhe! Olisi paljon mukavampaa olla turvassa kotona!

Nämä tunteet onneksi kaikkosivat nopeasti. Juhlassa oli JC-tyyliin lämmin ja rento tunnelma. Iloinen ja avoin fiilis tarttui, ja saatoin jopa ottaa muutaman tanssiaskeleenkin. Mutta nukkumaan piti päästä ajoissa, sillä maanantaina alkaisi tehokas viikko!

Kaikki irti koulutuksista!

Kokousreissuihin voi ottaa monta lähestymistapaa; joku lähtee verkostoitumaan, toinen juhlimaan, kolmas kouluttautumaan, ja neljäs kokeilee vähän kaikkea. Järjestelmällisenä ja ahkerana ihmisenä olin rekisteröitynyt hyvissä ajoin kaikkiin kiinnostaviin koulutuksiin, ja aikataulu oli aamusta iltaan varattu itseni kehittämiselle. Tunsin tuskaa siitä, että moni kiinnostava koulutus jäisi käymättä, sillä niitä oli monta käynnissä yhtä aikaa!

Maanantaiaamun ensimmäinen koulutukseni oli: “Your Life Calling: How to find and apply your greatest gifts” Koulutuksen jälkeen seurasi First Timers Orientation ja illaksi suuntasin suomalaisten Get 2 Getherin kautta Opening Ceremonyyn Saku Suurhallin. En ole aiemmin kokenut suomihurmosta, mutta kun kansallinen puheenjohtajamme Ellimaija Ahonen (joka muuten on meiltä Pirkanmaan kamarista) nousi lavalle, ja 500 suomalaista nousi ylös, hurrasi ja heilutti villisti Suomen lippuja, tunsin olevani osa jotain suurempaa.

Viikko oli lähtenyt käyntiin hienosti, ja toinen toistaan upeammat kokemukset alkoivat seurata toisiaan. Tiistaina oli Transformation Day, jossa mm. Robin Sharma puhui pienten muutosten tärkeydestä. Keskiviikkona opin yhdeksän periaatetta oman paikalliskamarin kehittämiseen, sain neuvoja siihen miten tulla toimeen hankalien ihmisten kanssa, ja opin lisää strategiatyöskentelystä! Huh! Jo ensimmäisen kolmen päivän aika olin oppinut todella paljon uutta, ja tutustunut työpajoissa samanhenkisiin kansainvälisiin kamarilaisiin.

JC on JC maailman joka kolkassa

Kaikki ulkomailla kokouksissa käyneet sanovat aina miten JC:t ovat samanhenkisiä ympäri maailmaa. Itselleni tämä konkretisoitui parhaiten ollessani vapaaehtoistyövuorossa narikassa keskiviikkona Global Village -tapahtumassa. Jostain syystä narikan numerot olivat todella epäloogisessa järjestyksessä, mikä teki takkien etsimisestä todella työlästä ja aikaavievää! Yhden takin löytäminen saattoi kestää useita minuutteja, ja tuskan hiki nousi otsalle kömpiessäni pitkin paksujen toppatakkien reunustamia ahtaita käytäviä.

Ihmiset joutuivat siis odottamaan takkejaan kohtuuttoman kauan, jono narikkaan kasaantui, ruuhka yltyi, ja minua pelotti juopuneiden ihmisten mahdolliset reaktiot. Turhaan! Toki turhautuminen oli havaittavissa, mutta kaikki olivat kärsivällisiä, ystävällisiä ja lopulta kiitollisia, että heidän takkinsa löytyi. Kaikki tiesivät, että teemme hommaa vapaaehtoisvoimin, ja ymmärsivät kun selitimme, että numerojärjestyksen epäloogisuus vaikeuttaa asiaa. Ylipäätään en nähnyt viikon aikana rähinää tai kiistaa missään tilanteessa. Jäin narikkaan auttamaan vielä lähes tunniksi sen jälkeen kun vuoroni päättyi, jotta saimme ruuhkan purettua.

Seuraavana päivänä narikassa taisi olla hieman hiljaisempaa, ja pääsimmekin näkemään suomalaisten epävirallisessa whatsapp -ryhmässä #takkiliveä jossa saimme seurata mm. syystalven takkimuotia, fanitapaamisia, narikan henkilökunnan esittelyitä sekä hyviä vinkkejä narikkalapun säilyttämiseen!

Nutturat auki!

Juhliminen oli jäänyt toistaiseksi hyvin pieneen osaan, ja aikomukseni olikin päästä aina ajoissa nukkumaan ja olla pirteänä koulutuksissa. Kokouksen tunnelma alkoi viikon aikana kuitenkin viedä mukanaan, ja torstaiaamuna jouduin toteamaan, että juuri nyt uni on tärkeämpää kuin aamun ensimmäinen koulutus. Olinhan kuitenkin edellisiltana oppinut kuitenkin jotain uutta – nimittäin pelaamaan beer pongia saksalaisten ja porilaisten kanssa! Iltapäivällä kävin kuitenkin vielä oppimassa argumentointia, sekä sitä, miten kieltäytyä asioista (The power of saying NO).

Torstai-iltana kokoonnuimme oman kamarin kesken jakamaan kokemuksiamme viikon ajalta. Oli hienoa rauhoittua hetkeksi tuttujen ihmisten kesken ja kuulla, mitä ihmiset olivat kokouksesta tähän mennessä ammentaneet. Lähdimme yhdessä palkintoseremoniaan, missä valitettavasti suomi ei tällä kertaa pokannut palkintoja. Se ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa, sillä meillä oli todellakin aihetta juhlaan: peräti kaksi suomalaista joista molemmat ovat Pirkanmaan kamarista, valittiin JCI Vice Presidenteiksi vuodelle 2020. Toinen on kansallinen puheenjohtajamme Ellimaija Ahonen ja toinen on Jenni Ahlstedt, joka on siirtynyt Ruotsin puolelle toimimaan, mutta jolla on sekä PINKKin, että JCI Stockholmin jäsenyys.

Ellimaija Ahonen ja Jenni Ahlstedt

Seuraavaksi suuntasimme Japan Nightiin, jossa Japanilaiset esittelivät kulttuuriaan erilaisten herkkujen, juomien, pelien sekä mitä moninaisimpien asujen ja hahmojen kautta. Tulevan vuoden DP:mme Jarmo oli käyttänyt viikon pääosin verkostoitumiseen, joten tapasin hänen kauttaan illan aikana yhä lisää kansainvälisiä tuttavuuksia. Loppuilta meni laulaen karaokea sekä suomalaisten että kansainvälisten kamarilaisten seurassa, ja myönnettäköön,että perjantaiaamun koulutuksessa ei allekirjoittanutta nähty.

Jokainen päivä on #pääpäivä

Perjantai-iltana luvassa oli vielä gaala ja sitä ennen suomalaisten cocktailtilaisuus kansallisen puheenjohtajamme koollekutsumana. Tilaisuudessa mm. jaettiin tunnustusta kokouksen mahdollistaneille suomalaisille, pinssitettiin uudet JCI Finland Foundation jäsenet, sekä myönnettiin senaattoriarvo Tampereen Nuorkauppakamarin Jarkko Sipiläiselle.

PINKK gaalassa

Väsyneenä, mutta onnellisena suuntasin vielä viimeiseen rutistukseen nauttimaan hyvästä ruuasta, näyttävistä esityksistä, hyvästä musiikista, sekä upeista ja erilaisista iltapuvuista ympäri maailman. Kun n. 4000 ihmistä eri maista, eri kansallisuuksista, eri uskonnoista, eri etnisyyksistä, eri poliittisista vakaumuksista ja eri yhteiskuntaluokista nousivat ylös JCI creedin aikana, ja kun sen kaksi viimeistä lausetta toistuivat useaan kertaan, oli vaikea olla liikuttumatta. Nämä ovat ne sanat jotka me kaikki ympäri maailmaa allekirjoitamme;

“Earth’s great treasure lies in human personality,
And that service to humanity is the best work of life.”

 

Mirella Mellonmaa

Pirkanmaan Nuorkauppakamari
Tiedottaja 2019

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *