Valvomme lasten ruutuaikaa, miksei laadukasta sisältöä?

Millainen työelämä on 10 vuoden kuluttua, kun nyt alakouluja käyvät lapset ottavat ensiaskeliaan työelämässä? Tämän ajan ilmiönä on, että lapsista ja nuorista kasvaa diginatiiveja, jotka ovat varttuneet teknologioiden parissa. Nämä lapset opettelevat koodaamista esikoulusta lähtien ja hyödyntävät teknologioita koulutehtävissä vapaa-ajasta puhumattakaan.

Lasten kasvatuksen parissa puhutaan kuitenkin paljon päivittäisestä ruutuajasta eli ajasta digilaitteiden parissa. Vanhempien murheeksi jää puntaroida, paljonko on paljon ruutuaikaa ja mikä on liian vähän, jotta lapsi ei putoa teknologian kehityksestä.

Syksyllä kävimme lasteni kanssa sienessä. Metsässä emme kuitenkaan selailleet perinteisiä sienikirjoja tunnistaaksemme sienilajikkeita vaan lapset tutustuivat sieniin puhelimiensa Googlen Lens -sovelluksen avulla. Oliko tämä nyt laskettava paljon puhuttuun ruutuaikaan?

Jos luet kakkureseptin mobiililaitteelta tai uutiset digitaalisessa muodossa, se ei aiheuta useimmille meistä huonommuuden tunnetta. Miksi sitten lasten ruutuaikaa tulisi valvoa?

Mielestäni valvottava yksikkö on väärä. Miksi siis valvomme aikaa, emmekä laadukasta sisältöä ja moninaista teknologioiden käyttöä? Lasten innostunut ja utelias suhtautuminen teknologioihin rakentaa heille jo vahvaa teknologiaosaamista, jota he tarvitsevat työelämässään.

Moni meistä on työelämässä vielä kymmenen vuodenkin kuluttua juuri näiden diginatiivien nuorten aikuisten kanssa. Aikuistenkin tulisi löytää uteliaisuutta ja innostusta teknologioita kohtaan.

Koko väestön hyvät digitaidot mahdollistavat sen, että Suomi pysyy sosiaalisesti ja taloudellisesti maailman kehityksen tasolla. Digitaalinen transformaatio eli digitaalinen muutos on yhteiskunnassamme ja se vaikuttaa sinuun ja ympäristöösi riippumatta siitä, mitä teet työksesi tai missä asut.

Puutteellisia tietotekniikan taitoja on OECD:n tutkimuksen mukaan jopa miljoonalla suomalaisella aikuisella eli joka kolmas ei pärjää kunnolla uuden teknologian kanssa. Uutisten lukeminen tai Facebookin käyttäminen eivät riitä nykytyöelämän vaatimiin digitaitoihin, tulevaisuuden vaatimuksista puhumattakaan.

Teknologiaosaaminen ei kuitenkaan synny syntymällä neljännen teollisen vallankumouksen aikakaudella, vaan ne opitaan. Lapsetkaan eivät ole synnynnäisiä tekniikka- ja digivelhoja, vaan he oppivat kokeilemalla ja tietoa hakemalla.

Teknologioista tarvitaan tietoa kansantajuisesti esitettynä – niinpä nuorkauppakamarin kokeilukulttuuriin omaksuneena – päätin kokeilla siipiäni ja loin vastikään Youtube-kanavan, jossa kootusti kerrotaan teknologioista. Teknologian Hurjapää -kanavani tavoitteena on lisätä katsojien teknologiatietoutta ja nostaa suomalaisia teknologiayrityksiä katsojille.

Digitaalista muutosta kun ei voi valita, mutta siihen voi jokainen valmistautua hankkimalla tietoa.

 

Melisa Haahtinen
Liiketoiminnan kehittäjä, väitöstutkija, tubettaja ja Rauman Nuorkauppakamarin jäsen

Kolumni on julkaistu alun perin sanomalehti Länsi-Suomessa, ja se on osa RNKK:n ja LS:n kolumniyhteistyötä.

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *