Kuukauden kasvo

Maaliskuun kasvo – Viestinnän ammattilainen Jani Wahlman

Viestintä on maraton- ei sprinttilaji

Communicare on latinaa ja tarkoittaa yhteistä, yhdessä tekemistä, jakamista. Se on viestinnän (communications) kantasana. Viestintä on välittämistä, avain onnistuneeseen yhdessä tekemiseen.

Reilun viisivuotisen kamaritaipaleeni aikana olen halunnut, että onnistuisimme tekemään entistä paremmin hyvää yhteistyötä. Viestintä on siihen keskeinen väline – vaikka aihe kalskahtaa monen korvaan kuivalle. Jollekin, jota tekee ”se viestintäosasto”. Viestintätoimet ovat lisänneet valtavasti ymmärrystäni tästä tärkeästä aiheesta. Tuota ymmärrystä olen hyödyntänyt esimerkiksi markkinoinnin ja viestinnän koulutuksissa, joita teen yritykseni kautta. Koulutuskokonaisuuksien oivallukset tulevat puolestaan hyödyksi kamaritoiminnassa.

Viestinnän maailmasta löydät itsellesi kokonaisen kamariuran. Itse aloitin 2014 Porin Nuorkauppakamarin tiedottajana – minut valittiin samassa kokouksessa jäseneksi ja hallitukseen tiedottajaksi. 2015 toimin kansallisena tiedottajana. Sitten oli aika kokea aluetoiminnan riemuja aluetiedotuspäällikön roolissa. Näin tuli täyteen kolmen tittelisuora LIO-NIO-RIO (Local-National-Regional Information Officer).

2017 toimin viestinnästä vastaavana kansallisena päällikkönä, ja 2018 olin mukana kansallisessa viestintätiimissä vastaten viestinnän kehityksestä ja koulutuksista. Tänä vuonna saan toimia jälleen Porin nuorkauppakamarissa, tällä erää yksilökehityksestä vastaavana varapuheenjohtajana. Mutta koska en osaa pitää näppejäni erossa viestinnästä, olemme pilotoimassa kansallisen tason Viestintä-akatemiaa. Siitä jäljempänä.

Kaikki me olemme viestijöitä

Viestintätehtävät ovat upea näköalapaikka kamariharrasteen pariin. Toisaalta tiedot-tajien tontti on raskas, koska tulee olla hajulla kaikesta tekemisestä. Mutta samalla: Me kaikki olemme viestijöitä, ja se, joka tämän toimen kaataa virallisen viestijän harteille, tekee ankaran virheen. Viestintä on välittämistä. Ulkoistatko välittämisen?

Toimiva yhdistysviestintä on osaltaan rutiininomaista toistoa, mutta tarjoaa myös takuulla kasvattavia haasteita. Viestintä on maraton- ei sprinttilaji. Aina on joku, joka ”ei ole kuullutkaan tästä”. Vaikka olisit toitottanut torvin korvan juuressa. Tällaisten ja monien muiden haasteiden ratkaiseminen kasvattaa paitsi viestijänä myös ihmisenä.

Viestintäakatemiasta eväitä välittämiseen

Akatemiaa pilotoidaan vuosi 2019. Mukaan on haettu kehittämishaluinen porukka, jonka kanssa sisällöt viilataan paraatikuntoon vuodeksi 2020. Jo tänä vuonna akatemia tarjoaa eväitä parempaan viestintään. Pilottivaiheessa sen on ajateltu tarjoavan kolmenlaisia sisältöjä:

1. Henkilökohtaista sparrausta ja kehitystyökaluja varsinaisille aka-temialaisille

2. Kaikille avoimia webinaareja ja parhaassa tapauksessa live-koulutuksia kaikille kiinnostuneille

3. Erityisesti viestintätehtävissä toimiville tarkoitettuja sisältöjä (näin käytät tehokkaasti Mailchimpiä, näin ylität uutiskynnyksen me-diaviestinnässä jne.)

Akatemia kokoaa yhteen monenlaista viestinnän koulutusta sekä osaajia jakamaan tietojaan ja taitojaan.

Pilotin suuntaviivoja ei ole hakattu kiveen, vaan tarkoitus on hakea kokeilukulttuurin hengessä parasta ja kamarimaailmassa toimivinta muotoa. Odotan tuloksia innolla. Akatemian sisällöistä ja suunnista toitotetaan ainakin Facebookissa Jäsenryhmässä. Minulle sopii laittaa myös postia aiheesta (jos toisestakin): jani.wahlman ät jci.fi

Välitetään toisistamme, myös viestimällä.

– Jani


Helmikuun kasvo – Kansallinen palkintopäällikkö Hannu Järvimäki

Tarinaa palkintojen molemmilta puolilta

Liittyessäni vuonna 2010 toimintaan mukaan katselin hieman insinöörimäisellä skeptisyydellä, että kylläpäs tähän hommaan jotkut innostuvat tosissaan. Ja nyt sitten 9 vuotta myöhemmin olen varmasti se henkilö, jota uudet koejäsenet katsovat samalla tavoin. Tämä matka on ollut jo suuri palkinto.

Mikä sai minut lopulta hyvin nopeastikin innostumaan toiminnasta, joka on johtanut isojen projektien johtamisen kautta, Tammerkosken puheenjohtajaksi ja nyt keskusliittoon kansalliseksi palkintopäälliköksi? Olen miettinyt asiaa monesti matkan varrella ja vaikka kuinka etsin syitä, niin palaan aina samaan asiaan – innostuneet ihmiset. Tämä on järjestö, jossa on mukana hyvin monenlaisia ihmisiä, mutta hyvin suurelta osalta heitä yhdistää halu kehittää itseään ja kannustaa muita.

Monet jäsenet tuntevat oman kamarinsa toimintaansa hyvin, mutta kynnys siirtyä alueen tai kansallisen tason tehtäviin on kohtuullisen iso. Suurelta osin se johtuu tietämättömyydestä, mitä kaikkea siellä voi tehdä. Minäpä kerron vinkin – kysykää konkarilta. He varmasti auttavat, sillä mahdollisuuksia on Suomen Nuorkauppakamarikentässä niin paljon ettei 90% jäsenistä tiedä kuin puolista niistä.

Mikä keskusliitto? Se on se porukka, joka puhuu innostuneena niistä pitkistä kokouksista ja vuoden varrella tulleista ylimääräisistä kiloista. Miten päädyin itse hakemaan nykyiseen tehtävään kansalliseksi palkintopäälliköksi? Ensimmäinen syy oli se, että olin tehnyt lähes kaiken mahdollisen Tammerkosken kamarissa ja halusin nähdä oman kamarin ulkopuolelle miten tätä 2500 ihmisen laivaa ohjataan. Toinen syy oli se, että olen ollut mukana kamarimme palkintotoiminnassa jossain määrin vuodesta 2013 lähtien. Muistan edelleen ikuisesti sen hetken, kun pääsin aluekokouksessa 2013 hakemaan kamarillemme parhaan viestinnän palkinnon. Sen edelle menee ainoastaan hetki kun 2017 kansallisessa kokouksessa  Maarianhaminassa vieressä olevat 40 kamarimme ihmistä räjähtävät huutoon ja pääsee kokemaan sen ainutlaatuisen hetken pokkaamaan lavalta palkinnon. Tästä lähti oikeastaan ajatus, että mitäpäs jos ensi vuonna olisinkin mukana jakamassa palkintoja?

Kansallisen palkintopäällikön tehtävänä on koordinoida ja johtaa koko Suomen Nuorkauppakamarin palkintotoimintaa. Hän toimii omalta osaltaan myös alueiden palkintopäälliköiden tsempparina ja pitää huolta, että koko prosessi alueelta aina maailmanpalkintojen hakemiseen on selkeä. Suurin rutistus palkintotoiminnassa on ennen kansallista kokousta tapahtuva hakemuksien lukeminen ja arvostelu, jossa 8 palkintotuomaria eri alueilta arvioivat hakemuksia.

Palkintohakemuksien laatiminen vaatii aina hieman paneutumista kriteereihin, mutta toisaalta se myös laittaa miettimään onko kamarin toiminta SNKK:n strategian mukaista. Ja olennaista on myös muistaa, että aina kannattaa kuunnella edeltäjältä ne parhaat käytännöt, eikä keksiä pyörää uudestaan. Silloin jää aikaa myös kehittää itse tehtävän sisältöä. Tänä vuonna kansalliseen palkintotoimintaan tuodaan mukaan yrityskumppanit, jotka ovat mukana palkitsemisessa hienoilla tuotepalkinnoilla. En vielä paljasta enempää, kuin että Suomen paras puheenjohtaja 2018 ajelee sitten kesällä suu hymyssä Luxury Automobilesin Maseratilla..tai no kerrotaan sen verran vielä, että kun ahkeroi paljon hakemuksia saattaa gaalapöydässä olla kuohuviiniä Kiinteistömaailman terveisillä. Nyt on siis aika kerätä muistot vuodesta 2018 kasaan ja alkaa kirjoitella hakemuksia parhaista henkilöistä ja projekteista.

Haluan vielä lopuksi murtaa pari palkintoihin liittyvää myyttiä:

  • Palkintohakemukset eivät ole ainoastaan kamarin IPP:n erikoistehtävä – niitä voivat tehdä muutkin. Ja yhdessä tehtynä se mahdollinen juhliminenkin on vielä kivempaa.
  • Alueelliselta tasolta kansalliselle tasolle ei ole yhtään kategoriaa, jossa vaaditaan voitto alueelta. Voitte siis hyvin hakea kansallisella tai kansainväliselle tasolle vaikka ette voittaisi alueella. Muistan ainakin sellaisen tapauksen kun Porin kamari voitti muutama vuosi sitten Euroopan palkinnon ilman menestystä Suomessa. Kaikki on mahdollista, jopa Porilaisille. Anteeksi.

Palkintopäällikön tehtävässä pystyy kohtuullisen pienellä työmäärällä tuottamaan ihmisille suuria tunteita, jotka kruunaavat kamarivuoden kovan uurastuksen. Tämä on pieni tehtävä yksittäiselle jiiceelle mutta suuri merkitys Suomen Nuorkauppakamarilaisille,

Jäätävin palkintoterveisin,

Kansallinen palkintopäällikkö
Hannu Järvimäki, Tammerkosken Nuorkauppakamari


Tammikuun kasvo – Aluejohtaja 2019 Jani Hinkka

 

Uusi vuosi, uudet tekijät

Vuosi 2019 on pyörähtänyt käyntiin, jättäen meistä monelle taakseen mahtavia muistoja ja jopa luopumisen tuskaa vuodesta 2018. Moni vuoden 2019 vastuunkantaja varmasti myös odotti jo malttamattomana vuodenvaihdetta, onhan kuluvan vuoden toimintaa valmisteltu jo hyvä tovi.

Minun tilinpäätökseni kamarivuodesta 2018 piti sisällään peräti kymmenen alueellista, kansallista tai kansainvälistä kokousta sekä peräti kahdeksan Akatemia-viikonloppua. Tämä harrastus vei minua siis pois kotoa liki puolet kaikista viikonlopuista. Oliko se lopulta kaiken sen vaivan arvoista? Kyllä todellakin oli! Uutta oppia, uusia ystäviä, naurua ja tunteita herättäviä keskusteluita. Nämä osaltaan tekivät vuodesta 2018 ikimuistoisen.

Kamarivuoden tilinpäätöstä tehdessäni havahduin myös toiminnan kustannusvaikutukseen omassa lompakossa. Ihan kaikkia kokoustamisesta pikkutunneilla kertyviä kuluja ei kehtaa edes yhteen laskea. Havahduin tähän kustannukseen myös kamaritoiminnan vaihtoehtoiskustannusten kautta.

Toimin itse kiinteistöalalla yrittäjänä ja olen harkinnut erittäin mielenkiintoisen kiinteistöalalle räätälöidyn MBA-koulutuksen suorittamista. Koulutus on valitettavasti kaupallinen ja hintalappu on toistaiseksi jättänyt asian haaveeksi. Koulutus kestäisi kaksi vuotta ja tajusin, että käytän samassa ajassa kamaritoimintaan käytännössä yhtä paljon aikaa ja rahaa.

Tästä johtopäätöksestä minulle tuli vastuuntunto siitä toiminnasta, mitä me tarjoamme meidän jäsenille, oli kyse sitten kamarista, alueesta tai keskusliitosta. Usein ruuhkavuosia viettävät jäsenemme valitsevat kaikesta mahdollisesti toiminnasta juuri kamaritoiminnan, johon he haluavat käyttää aikaansa ja rahaa. Tämän toiminnan tulee aina uudestaan täyttää heidän odotuksensa, olla kaiken sen parissa käytetyn ajan ja rahan arvoista. Tämä ei ole helppoa, mutta kyllä se tältä porukalta taatusti onnistuu. Kääritään siis hihat ja tehdään yhdessä jäsenistölle mahtavia, opettavaisia ja ikimuistoisia tapahtumia ja kokouksia myös vuonna 2019!

Jani Hinkka
Aluejohtaja 2019