Kuukauden kasvo

Syyskuun kuukauden kasvo – Suomen suurimman Nuorkauppakamarin puheenjohtaja Eero Kallio

 

Tervehdys JC;t

Minua pyydettiin kynäilemään aiheesta: ”Millainen on suuren ja palkitun kamarin puheenjohtajan arki?” Tämän edellisen lauseen, kun sain kirjoitettua, tuijotin vilkkuvaa kursoria yli puoli tuntia. Onpa kiperä kysymys. Miten tästä voisi kirjoittaa niin, että se ei kuulostaisi omahyväiseltä, tai loukkaisi ketään?

No kokeillaan.

Lähestyn aihetta ensin hieman numeroiden kautta. Niin saatte tästä suuruudesta kiinni.
• 125 jäsentä
• 71 senaattoria
• 12 koejäsentä
• 400 000 liikevaihtoa
• 50 omaa tapahtumaa vuodessa
• 22 projektia vuodessa
• 30 yhteistyökumppania

Aikamoisia lukuja eikö totta? Sanomattakin on selvää, että tällaista orkesteria ei johdeta yksin. Meillä on erittäin hyväksi hioutuneet käytännöt hallituksessa, erittäin avoin palautteenantokulttuuri. Vastuut projekteista kuuluvat varapuheenjohtajille, joihin en mene kuin pyydettäessä sorkkimaan. Lisäksi meillä on innokkaat ja motivoituneet projektipäälliköt. Muutenkin olemme määritelleet aika tarkasti tehtävät ja vastuut hallituksessa.

Oma homma on johtamisen näkökulmasta siis delegointia, kannustamista ja kiittämistä. Toisin kuin ehkä työelämässä, johtajalla on täällä käytössään vain porkkanoita. Tämä on ollut kaltaiselleni ”ammattijohtajalle” suurin oppi ja kehittymisen paikka tänä vuonna, noiden kahden viimeisen osalta.

Paljon aikaa arjesta kuluu myös suhdetoimintaan. Puheenjohtaja vastaa meillä kumppanuusmyynnistä. Lisäksi tietysti viralliset ja muut edustukset Suomen nuorkauppakamareiden ja kansainväliseen JCI:n suuntaan. Meillä on myös hyvin aktiivinen senaatti, ja heitä koitan myös pitää ajan tasalla mitä kamarissa tapahtuu. Lisäksi tulee viikoittain erilaisia yhteydenottoja kaiken maailman Mummon kammareista.

Meitä auttaa myös perinteet. 63 vuotta on harjoiteltu nuorkauppakamaritoimintaa. Olemme myös kiitollisessa asemassa siinä mielessä, että Pirkanmaan alueella vetovoima nuorkauppakamareihin on hyvä.

Olemme viime vuosina avanneet enemmän toimintamme ja toimintatapojamme muille kamareille. Haluamme jatkaa sillä tiellä, ja auttaa, jos meistä vain apua on, sekä tietysti oppia myös parhaita käytäntöjä muilta kamareilta.

 

Näillä ajatuksilla kohti puheenjohtajavuoden viimeisiä kuukausia. Nähdään Tallinnassa!

tv. Eero Kallio
Tampereen Nuorkauppakamari

Elokuun kuukauden kasvo – kansainvälisen JC-uran luonut Jenni Ahlstedt 

Kansainvälinen… ai niinku Suomen ja Ruotsin välissä? 

Kerro – kiinnostu – kutsu
Syksyllä 2007 istun kesätyöprojektin päätössaunassa. Vieruskaveri kertoo, että hänestä tulee ensi vuonna presidentti. Silmäni aukesivat mollottamaan ja taisin pari kertaa miettiä, että mitä tuolle tarjottiin, muttei mulle… lisäselvityksen jälkeen sain kutsun kuulemaan aiheesta lisää. Yksinyrittäjänä luin rivien välistä, että tämä verkosto voi tarkoittaa minulle lisää kontakteja, töitä ja rahaa. Toisaalta kaikki vapaa-aikani kului partiossa ja menisin vain katsomaan, mikä tää juttu oikein oli. Koejäsenvuonna en lähtenyt Turkuun Eurooppa-kokoukseen, koska en ymmärtänyt, mikä se on. Kalliilta kuulostava viikonloppu. Turussa! Syksymmällä Matti Airaksinen sai minut lupaamaan, että katsotaan yksi vuosi kunnolla, mitä nuorkauppakamari on ja voi saada aikaan, joten päätin panostaa täysillä. Minut valittiin jäseneksi Ylöjärven Nuorkauppakamariin, otin hallitukseen heti sihteeri-tiedottajan tuplapestin ja kehitimme ”pienen” Positiivinen talousuutinen -projektin. Osallistuin Future Chapter -strategiakoulutukseen, jossa apukouluttaja Jami Holtari kysäisi, lähtisinkö Budapestin Eurooppa-kokouksessa tekemään Team Finlandia News -lehteä. Tietämättä tarkemmin, mikä se oli, huomasin vastanneeni ”Juu!”.

”Vill du komma svimma med mig?”
Minut tuntevat tietävät, että tykkään aika vahvasti pinkistä väristä. Kun huhut lähtivät liikkeelle, että Tampereen lähialueella pienet kamarit pitäisi yhdistää, olin ensin muutosta vastaan. Sitten kuulin, että uusi nimi voisi olla PiNkk. Jo muuttui ääni kellossa. Nyt oli hyvä syy lisätä JCI Team Finlandia -asustukseen eli mm. siniseen peruukkiin ja Suomen lippu -kynsiin myös häivähdys pinkkiä! Erityisesti puheenjohtajavuotenani 2011 edustin ja markkinoin PINKKiä myös ulkomailla ja otin siinä samalla myös yhden henkilökohtaisen tavoitteen: haluan oppia uudestaan ruotsin kielen, koska olin unohtanut sen tyystin kouluaikojen jälkeen. Menin Tallinnan European Capitals Meetingissä rohkeasti ruotsalaisten kokousosallistujien luokse ja pyysin heiltä apua. EC Tarragonassa jatkettiin ja syksyllä minulla oli jo henkilökohtainen opettaja Per Rylander, josta termi vaihtuikin pian pojkväniksi.

Kaksi kamarikotia
Ramppasin laivalla niin paljon Ylöjärven ja Tukholman väliä, että minut pyydettiin jopa kesken karaoken Viking Linelle töihin. Olen edelleen Pirkanmaan nuorkauppakamarilainen, mutta syksyllä 2013 liityin virallisesti myös JCI Stockholmin jäseneksi. Kaksoisjäsenyys on ehkä hulluutta – maksaa tuplajäsenmaksut – mutta varsinkin noihin aikoihin toimin aktiivisesti vielä molemmissa kamareissa. Koen, että minulla on kaksi kotipesää ja haluan pitää itseni ajantasalla, mitä niissä tapahtuu ja että voin kääntyä omieni puoleen tarvittaessa. Ja tietysti myös olen aina apuna JC-dinosauruksena muistelemassa vanhoja, jos jollakulla tulee kysyttävää. Juuri nytkin olen pienellä panoksella PINKK:n historiikkiprojektissa mukana, sekä ilolla tukemassa JCI Stockholmin projektia European Capitals Meeting 2020.

Kansainvälisiin tehtäviin
Sain juhlistaa nuorkauppakamariliikkeen satavuotisjuhlaa 2015 JCI Swedenin kansallisena puheenjohtajana (kaksi PINKK:n jäsentä yhtä aikaa NP:nä, toim. huom.) ja tämän jälkeen olen toiminut kansainvälisillä areenoilla myös tehtävien puitteissa. Vuosina 2016 ja 2017 olin JCI Sponsorship Committeen jäsen vastaten Euroopan lahjoituksista JCI Foundationiin. Amsterdamin maailmankokous oli sykähdyttävä – General Assemblyssä sain The Most Outstanding Appointee -palkinnon sekä kaikkien Nordic Groupin ystävien keskellä Senaattorin arvon #76500.

Vielä on opittavaa
Muutto Ruotsiin tapahtui paperilla virallisesti tyttäremme Amandan syntyessä viime kesänä. Ajanhallinnallisesti haastavin nuorkauppakamaripesti oli 2018 JCI European Academy Director, koska nyt en enää voinut tehdä JC-hommia perinteisesti niin pitkälle yöhön kuin vaan halusin, vaan perheen uusi pomo saneli tahdin. Priorisointi on asia, jonka kanssa painiskelen edelleen – tähän mennessä olen säästynyt siltä tekemällä kaiken ja nukkumalla vähemmän. Johdin JCI European Academyn myös tänä vuonna ja nyt on aika levähtää hiukan ennen seuraavaa askelta.

Kuka näitä laskee…
Kansainvälisyys vei minut mukanaan vahvasti, kun annoin sille pikkusormen. Tähän päivään mennessä olen osallistunut kahdeksaan maailmankokoukseen, kahteen ASPACiin sekä kymmeneen Eurooppa-kokoukseen. Jokunen kansainvälinen JCI-konferenssi ja tapahtuma on tullut kierrettyä (kantakorttini sanoo muiden kv-tapahtumien määräksi 35).

Viivan alla
No tuliko niitä kontakteja, töitä ja rahaa? Tuli. Nykynuorisolle Facebook on jo old-school, mutta 37-vuotiaalle (apua!) se on jokapäiväinen juttu ja minun 3760:sta Fb-kaverista varmasti 3500 on tullut JCI:n kautta. Ensimmäinen JCI-työpesti alkoi jo tiedottajavuonna, kun kamariystävä Jaana Rantalainen tykästyi aktiivisuuteeni ja bongasi minut mukaan HOPE yrittäjyyskasvatusprojektiin verkostotiedottajaksi. Future Chapterissa löysin myös yritysjohtajan, joka tänäkin vuonna haluaa, että järjestän heidän yrityksensä 300:n henkilön pikkujoulut. Nuorkauppakamari on kuitenkin antanut minulle paljon muuta(kin) kuin mitä lähdin hakemaan. Elämäni suuri rakkaus, uusi kotimaa, lapsi. Ei ihan pieni muutos. Hyvin moni JCI European Academyn osallistuja kertoo jälkeenpäin, että se oli life-changing experience. Mulle se kaikki lähti siitä, että päätin antaa tälle toiminnalle yhden vuoden. Ja hups, nyt on 12:sta menossa!

Nähdään viimeistään Tallinnassa,
terkuin Jenni Ahlstedt #76500

Heinäkuun kasvo – tuore koejäsen Noomi Laiho

Satumainen lapsuus

Olipa kerran 80-luku, ja uskonnolliseen perheeseen syntyi viides lapsi. Noomi Ilona oli nimensä mukaisesti iloinen tyttö, mutta tarkasteli ympärillä olevaa maailmaa varautuneesti. Perhe oli rahallisessa mittakaavassa köyhä ja Noomi oppi jo varhain vastaavia hokemia kuin ”köyhyys ja kurjuus meitä yhdistää” ja ”suuret johtajat senkun porskuttaa”. Taloudellisesti menestyminen ei ollut Noomin vanhempien mielestä tavoiteltavaa, päinvastoin halveksittavaa. Noomi oli hämmentynyt vanhempiensa kokemasta kurjuudesta, koska Noomin itsensä mielestä heidän elämänsä oli täynnä hyvää. Noomi oppi lukemaan 4-vuotiaana, jonka jälkeen hän luki kaikki talon kirjat, eli raamatun. Onneksi maitopurkeissakin oli tekstiä! Noomi sai vielä 4 sisarusta. Noomi kävi aluksi kotikoulua, joka oli helppoa. Kuukaudessa saattoi tehdä koko koulukirjan ja loppuvuoden leikkiä ulkona sisarusten kanssa. Noomi ei tuntenut maailmaa kodin ulkopuolella, koska Noomin perheessä ei ollut televisiota, kylässä kävi vain muita uskovaisia ja Noomi itse ei ollut poistunut kotoa kuin jakelumatkoille ja Rauhanmajaan.  Viidennellä luokalla Noomi aloitti kauvatsalaisen kyläkoulun, ja alkoi lainaamaan kirjasto-autosta kasoittain kirjoja. Kirjojen maailma oli kiehtovaa, mutta kaikesta eniten Noomia kiinnosti kaikki uudet ihmiset, joita nyt sai tavata. Yläasteen alettua Kokemäellä Noomi saa stipendin luokan parhaana oppilaana. Se ei tuntunut miltään, eikä kukaan Noomin kotona sanonut siitä mitään. Noomi alkaa viettämään aikaa aikuisten kanssa, juo suoraan leijonapullosta, näpistelee ja kokeilee erilaisia huumeita. Sen pituinen se.  

Vapaalla kädellä valitut opinnot

Onneksi koin, että minun ainoa vaihtoehto on vaihtaa maisema ja ihmiset ympärilläni. Lopetin lukion heti sen alettua ja muutin Kokemäeltä Turun seudulle. En pystynyt järjestämään itselleni lukion jatkopaikkaa, mutta elätin itseni tekemällä töitä leipomossa, kahviloissa ja ravintoloissa. Myöhemmin opiskelin ravintolakokiksi. Pääsin Ravintola Roccan ja vierailevan tähtikokki Antti Vahteran matkassa Viking Linelle töihin TET viikkojeni ajaksi (tiesittehän muuten, että työelämään tutustuminen eli TET on Nuorkauppakamarin valtakunnallinen saavutus). Olin tunnollinen ja hyvä, mutta en kokenut ammatissa menestymiseen tarvittavaa intohimoa. Päätin jatkaa opiskeluja, mutta en tuntenut sen kummemmin itseäni kuin koulutusmahdollisuuksiakaan. Katsoin ylöspäin silloisen miesystäväni eläkkeellä olevaa isää ja insinööriopinnoillani halusin tehdä vaikutuksen häneen! Hän oli teknikko, jonka tarinat menestyneen yrityksen johtamisesta,  10000e eläke, veneet, kesämökki saaristossa ja aina uusi mersu olivat minusta vaikuttavia. Heidän elämässä oli rahan mukana tuomia mahdollisuuksia, jotka olivat olleet tätä ennen täysin vieraita minulle.

Vuonna 2007 valmistuin bio- ja elintarviketekniikan insinööriksi kiitettävillä arvosanoilla. Opinnot olivat liian helppoja ja näin jälkeenpäin ajattelen, että tällä elämänkokemuksella en enää hyväksyisi koulutuksen heikkoa tasoa. Useammat tekniset aineet ja opettajat eivät olleet menetelmiltään eivätkä tiedoiltaan ”up to date”. Elintarviketekniikan tunneilla kopioitiin kuluneiden piirtoheitinkalvojen tekstit sanasta sanaan vihkoon. Parasta koulutuksessa oli tuotantotalouden suuntautumisopinnot. Näihin opintoihin sisältyi muun muassa talouden tunnuslukuja, yrittäjyyttä ja johtamisopintoja.

Työelämän alku, en tiedä mistään mitään enkä osaa mitään

Tein töitä opiskelujen aikana ja valmistuttua paikallisissa elintarvikealan yrityksissä ja leipomossa, mutta itsetuntoni oli huono; en koskaan kokenut osaavani mitään enkä pystyväni mihinkään. Tilannetta ei helpottanut se, että elin narsistisessa ja manipulatiivissa parisuhteessa tai se, että erään yrityksen maanantaipalaverissa toimitusjohtaja puhutteli minua viikottain tähän tyyliin: ”sä et voit vielä tietää mistään mitään. Sähän oot just valmistunut, ei sillon vielä mistään mitään tiedä. Älä välitä, et voi tietää mitään, sä oot niin nuori vielä”. Irtisanoiduin tästä vakituisesta suhteesta 9kk jälkeen.  Hain itseäni ja mitä haluan elämältä. Luin avoimessa yliopistossa psykologian perusopinnot, jonka jälkeen sain ensimmäisen lapseni.

Muutto Ruotsiin

Vuosi 2012 on minun elämässä toinen käänteentekevä vuosi.  Muutin 1-vuotiaan tyttäreni kanssa Pohjois-Ruotsiin, koska uusi rakkauteni asui siellä. Pidin ulkoa ruotsiksi opetellun työnhakupuheen paikallisen BNI:n kokouksessa, jota kautta poikki työpaikka rautatiekuljetusratkaisuja myyvässä, suunnittevassa ja valmistavassa yrityksessä. Yritys on henkilöstöltään pieni ja 8kk jälkeen minut nostettiin jo assistentista projektipäälliköksi. Olin elementissäni työskennellessäni ulkoisten sidosryhmien kanssa. Edustin yritystämme rautatiealan messuilla ja projektejamme EU rahoitus-, asiakas- ja viranomaistapaamisissa. Asuin Kiirunassa viisi vuotta, jonka aikana opin kielen, sain kaksi tytärtä lisää ja suurimpana, opin uskomaan itseeni. Olin kolmekymppinen ja uskalsin ensimmäistä kertaa elämässä ajatella, että minä pystyn, minä osaan ja minä kykenen. 

Työt pörssiyhtiössä

Viimeiset 2,5 vuotta olen asunut Porissa lähellä ikääntyviä vanhempiani. Työskentelen Valmet Technologies Oyj:n sellu ja energia liiketoimintalinjan globaalissa laadunvarmistustiimissä laadunvarmistusinsinöörinä. Vastaan työssäni Ulvilassa sijaitsevien teknologiayksiköiden projektien laadusta. Liikevaihto Ulvilan projekteissa on noin 140 miljoonan euron tasolla. Pääasiassa laadin työssäni tuote- ja projektikohtaisia laatuspesifikaatioita, jotka kommunikoin sekä sisäisesti että ulkoisesti. Teen työtä myös asiakasrajapinnassa sekä myynti- että toimitusprojekteissa. On ottanut aikaa tunnistaa ja rohkeutta myöntää itselle, että en koe kiinnostusta enkä halua tulla syvällisemmäksi asiantuntijaksi koskien muun muassa hitsausteknikkaa, pintakäsittelyä ja painelaitevaatimuksia. Vahvuuteni tulee parhaiten esille ihmisten kanssa kommunikoidessa; esitellessä laatuprosessejamme tuleville asiakkaille tai esitelmöidässäni laatumääreitä kollegoilleni heitä samalla osallistaen. Tästä syystä olen kiinnostunut ohjaamaan työuraani myynnin ja johtamisen suuntaan.

Löytöretkellä Nuorkauppakamarissa

Minut hyväksyttiin koejäseneksi ’Porin Nuorkauppakamariin muutama kuukausi sitten, 36-vuotiaana. Vastaanotto oli lämmin. Minusta se tuntui hienolta. Koin heti, että olen tulossa osaksi jotain, jossa tulen viihtymään. Koejäsenprojektissani vastaan PNKK 60-vuotisjuhlajulkaisun mainosten ja lehtijuttujen myynnistä.

Heti koejäsenyyden alussa osallistuin kansalliseen vuosikokoukseen Kalajoella. Porin Nuorkauppakamarin vappuaatto, kamarin 60-vuotis syntymäpäivä, Urban JCI City Bikers, Raum Derby, RoboCoast, Herkuttevat ja PickeBall ovat olleet rentoja illanviettoja, jossa fokukseni on ollut kamaritekemiseen ja ihmisiin tutustuminen. Kaikissa tapatumissa on ollut sama välitön ja lämmin tunnelma. Tutustumani kamarilaiset ovat kokoelma hyvinkin erilaisia ihmisiä, mutta saamani vaikutelman mukaan he jakavat halun vaikuttaa yhteiskunnassa, verkostoitua ja kehittyä yksilönä. Jo johtavassa asemassa työelämässä olevia olen tavannut yllättävän vähän.

Lisää verkostoitumismahdollisuuksia on tulossa JiiCeet SuomiAreenalla After Workissa, Porin Jazz viltillä ja niissä paljon puhutuissa PNKK:n rapujuhlissa.

Odotan syksyn koulutuksia ja toivon kokevani oivalluksia, kun pääsen kuuntelemaan puheita Tampere Business Meet:ssä, PNKK:n tapahtumassa 3 käskyä johtajuudesta, C-aluevaalikokous Markassa ja maailmankokouksessa Tallinnassa.

Iso kiitos kuuluu kamarikummille Lauri Valtosella. Kiitos, että rohkaisit minua heti ottamaan selvää kamarin mahdollisuuksista ja tekemään suunnitelman tuleville vähäisille kamarivuosille. Muutaman kuukauden aikana omat tavoitteet jäsenyydelle ovatkin jo selkeytyneet. Haluan oppia tuntemaan ja ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Haluan olla aktiivinen yhteiskuntalainen, joka antaa ajastaan yhteisömme yhteiseksi hyväksi. Haluan kouluttautua myynnissä ja johtamisessa ja samalla tutustua itseeni paremmin sekä ihmisenä että ammatillisesti; mistä MINÄ aidosti pidän, mikä saa minut liekkeihin! Uskon, että tulen oppimaan paljon olemalla monessa mukana ja tekemällä paljon.

Tulevana kautena esimerkiksi aluekilpailupäällikön tehtävän tarjoamat mahdollisuudet kiinnostavat kovasti. Haluan olla mukana kehittämässä yhteiskuntaamme ja nostamassa esille hyvää.  

Koejäsenyyden päätyttyä aion tavoitella hallituspaikkaa kausille 2021 ja 2022 omassa kamarissani. Vuonna 2022 täytän 40 ja uskon silloin olevani joka tapauksessa monta ajatusta, tekoa ja kokemusta rikkaampi ihminen.

Kunnioituksesi maailmankokouksen järjestämaata kohtaan ostin Piret Kuresaaren punaisen silkkisen iltapuvun, tulethan tervehtimään. Halitaan kun tavataan!

Noomi Laiho
Porin Nuorkauppakamari

Kesäkuun kasvo – Puheenjohtaja ja kouluttaja Jaana Koivuniemi

Nuorkauppakamarista kansainväliseksi kouluttajaksi

Osallistuin toukokuussa ensimmäistä kertaa kansainväliseen JCI-kokoukseen. Kyseessä oli Afrikan ja Lähi-idän maanosakokous Mauritiuksella. Samassa kokouksessa koulutin ensimmäistä kertaa eläissäni englanniksi. Ei siis ihan tavallisin tapa lähteä tutustumaan kansainvälisiin JCI-piireihin.

Olen koulutukseltani pedagogi ja minulla on yli 10 vuoden kouluttaja- ja opettajakokemus. Englanniksi en ole kuitenkaan koskaan kouluttanut ja ajattelin, että juuri JCI-piireissä olisi turvallista saada tuo ensimmäinen kokemus. Sain ilmoituksen kouluttajaksi pääsemiseksi vain vajaa kuukausi ennen reissulle lähtöä. Monen muun kiireen ohessa oli käärittävä hihat ja alettava laatimaan koulutusta, joka oli vasta korvieni välissä.

Maaliskuussa kirjoitin Akaan Nuorkauppakamarin blogiin jutun, jossa kerron tarkemmin, miten päädyin kouluttamaan Mauritiuksella aiheenani Inspiring Strategy:

https://jciakaa.blogspot.com/2019/03/vain-mielikuvitus-on-rajana.html


Vastoinkäymisistä voimaa

Ensimmäinen vieras kieleni on saksa, eikä englanti ole tuntunut luontevalta oikein koskaan. Jo ala-asteella sanat menivät sekaisin ja englannin ääntäminenkin oli haastavaa. Hävetti, kun en osannut. Lukion englannin tunnit menivät lähinnä kuollutta leikkiessä ja koko kouluhistoriani ainoa kutonen on tullut juurikin englannista. Vuosia ja vuosia myöhemmin päätin, että koulutraumoista on päästävä eroon. Se on vaatinut paljon harjoittelua ja ennen kaikkea rohkeutta.

Koulutustani edeltävät viikot olivat hyvin ristiriitaiset. Tunteet vaihtelivat jopa päivittäin innostuksen, jännityksen ja jopa kauhun väliltä. Koulutusta edeltävänä iltana vitsailin meren rannalla järjestetyssä tulojuhlassa, että vielä ehtisi uida pakoon. Kun olin jännittänyt koulutusta jo pari viikkoa, en varsinaisessa tilanteessa oikeastaan enää jännittänyt. Kokeneelle kouluttajalle tilanne oli tuttu ja olin myös valmistautunut huolellisesti. Suomen nuorkauppakamarien varapuheenjohtaja ja kääntämisen ammattilainen Michaela Palmberg oli oikolukenut esitykseni ja Suomen Nuorkauppakamarien kansainvälisyyspäällikkö Aleksi Tolvanen oli tullut paikan päälle henkiseksi tuekseni, mikäli jännityksen myötä sanat sattuisivat katoamaan kokonaan. Koulutus meni loistavasti. Kun ympärillä on ystäviä, jotka auttavat, tukevat ja kannattelevat jännittävässä tilanteessa, on helpompaa loistaa. Siinäpä tämän harrastuksen suola onkin.


Kulttuurieroja ja yhtäläisyyksiä

Jo ensimmäisenä kokouspäivänä olin pistänyt merkille, että aikatauluihin suhtautuminen oli Afrikassa aika toisenlainen kuin meillä Suomessa. Kokouksen avausseremonia ja myös gaala alkoivat reilusti myöhässä, koska ihmiset eivät olleet tulleet edes paikan päälle vielä silloin, kun tilaisuuden piti alkaa. Kun aloitin koulutukseni klo 10, luokassa oli vain 6 koulutettavaa. Ensimmäisen puolen tunnin aikana väkeä valui koko ajan lisää ja lopulta noin 90 min kestäneeseen koulutukseeni osallistui 20 henkilöä. Yleisössä oli sekä eurooppalaisia että afrikkalaisia.

Olin jännittänyt etukäteen, miten Suomessa käyttämäni aktivointitavat toimivat maailmalla. Koulutuksen sisältöön kuului paljon ryhmäkeskusteluita ja ideointia. Kansainvälisessä ryhmässä haasteena oli lähinnä se, kuinka saada ryhmät lopettamaan keskustelunsa, jotta pääsemme jatkamaan koulutusta. Suomessa kun yleisempi haaste on se, kuinka saadaan ihmiset ylipäätään aloittamaan keskustelu. Kun keskustelimme siitä, miten ihmiset voisivat innostaa oman kotikamarinsa jäseniä yhteiseen strategiaprosessiin, osallistujat olivat puolestaan hyvin yksimielisiä: kun järjestetään tapaaminen johonkin mukavaan paikkaan ja tarjolla on ilmaista ruokaa, jäsenet tulevat varmasti paikalle. Yhdessä syöminen on siis varsin globaali ilmiö.

Koulutuksen jälkeen sain pyytämättä hyvin avointa ja välitöntä palautetta. Tilanne oli yllättävyydessään suorastaan liikuttava, sillä tällaisia tilanteita ei Suomessa kouluttaessaan koe. Vaikka me nuorkauppakamarilaiset osaamme kiittää ja kannustaa myös suomessa, olemme me globaalissa mittakaavassa vielä hyvin hillittyjä. Itselleni tämä palautteensaantikokemus oli varsin opettavainen.

Mitä tuli tehtyä?

Ilmoitus kouluttajaksi pääsystä oli tullut niin myöhään, että kaikki käytettävissä oleva vapaa-aika oli mennyt 100-prosenttisesti siihen, että saan koulutukseni kasaan. Vasta koulutuksen jälkeen ehdin miettiä, mitä todella tuli tehtyä. Miten ihmeessä olin uskaltanut edes hakeutua kouluttajaksi??

Nuorkauppakamarissa olen saanut sellaista rohkeutta, että oikeastaan mikään ei tunnu enää mahdottomalta. Esimerkiksi kun sain ajatuksen kv-kokouksessa kouluttamisesta, olin lähettänyt jo hakemuksenkin ennen kuin olalla istuva sarvipää oli ehtinyt edes väittämään minulle, etten pystyisi siihen. Oikeastaan minusta tuntuu, että se sarvipää on parin vuoden aikana hävinnyt kokonaan olaltani. Nuorkauppakamarilaisten innovatiivisessa, ennakkoluulottomassa ja rohkeassa seurassa siitä on tullut tarpeeton tai ehkäpä se on tipahtanut olaltani, kun olen mennyt niin tukka putkella mitä upeammista projekteista ja tapahtumista toiseen. Hyvä niin, sillä esimerkiksi Mauritiuksella sain todeta, että “kielitaidottomuuteni” olikin ollut vain rohkeuden puutetta, ei osaamattomuutta. Olen saanut ensimmäisen rohkaisevan kokemuksen ja seuraava askel on taas huomattavasti helpompi.

 

Vauhdikasta menoa muutenkin

Koko kamariurani on ollut aika vauhdikas. Aloitin koejäsenenä toukokuussa 2017. Seuraavana syksynä osallistuin Start-koulutukseen, jossa esiteltiin erilaisia koulutuspolkuja. Olin opiskellut vuoden verran avoimessa yliopistossa kauppatieteitä, pääaineenani johtaminen ja organisaatiot. Teoriaopiskelun sijaan tunsin tarvitsevani käytännön kokemuksia ja johtajuuspolku kuulosti juuri siltä, mitä tarvitsen. Kun kuulin, että johtajuuspolku tarkoittaa puheenjohtajuuteen tähtäävää väylää (DP-PRES-IPP), kysyin saman tien, voinko hakea DP:ksi, tietämättä mistä on oikeastaan edes kyse. Ja niinhän siinä lopulta kävi. Lokakuun vaalikokouksessa minut valittiin DP:ksi vain hetki sen jälkeen, kun minut oli valittu Akaan Nuorkauppakamarin jäseneksi. DP-koulutus osoittautui aivan loistavaksi systeemiksi tuoreelle nuorkauppakamarilaiselle. Vuoden aikana käymäni viralliset JCI-kurssit (Achieve, Admin ja Impact) olivat myös loistavana lisänä, jotta ehdin lyhyessä ajassa sisäistää tämän järjestön toiminta-ajatuksen.

Puheenjohtajavuoteni alkaa olla puolessa välissä. Olemme tehneet Akaassa aivan uskomattoman monipuolista ja upeaa toimintaa. Olen ylpeä, kun saan edustaa kotikamarini pippurista porukkaa. Pian 50 vuotta täyttävä Akaan kamari on jäsenmäärässä arvioituna pieni, mutta paikallisessa vaikuttavuudessamme olemme suuria. Me nuorkauppakamarilaiset olemme niitä, jotka katsovat eteenpäin, nostavat positiivisia asioita esiin ja heittäytyvät rohkeasti uusiin tilanteisiin. Jokainen kehittyvä kunta tarvitsee tällaisia ihmisiä, joten koen, että meillä on paikkamme akaalaisen toimijoiden joukossa myös tulevina vuosikymmeninä.

Jaana Koivuniemi
Akaan Nuorkauppakamari

Toukokuun kasvo – NoFilter kokouspäällikkö Anu Haapasalo

Matka koejäsenestä senaattoriksi

”Siellä nuorkauppakamarissako sinusta tuli tuollainen” tuhahti naureskellen minulle läheinen kollega hävitessään jälleen kerran leikkimielisen debatin työasiassa. Vastasin hänelle hymyillen, että kiitos kysymästä osin juuri siellä.

Nuorkauppakamari on minulle elämäntapa ja se tarjoaa minulle vuosi toisensa jälkeen kehittymisen ja kasvun paikkoja sekä verkostoja työelämään. Tärkeintä minulle tässä harrastuksessa ovat ihmiset ja yhdessä tekeminen.

Liityin nuorkauppakamariin vuonna 2012 hetken mielijohteesta ja sille tielle jäin. Aika koejäsenestä senaattoriksi on kulunut hämmentävän nopeasti. Parhaimmillaan kolmea virkaa päällekkäin hoitaneena olen kuitenkin nauttinut matkasta.

Kansallisessa vuosikokouksessa Kalajoella huhtikuussa kansallinen puheenjohtaja Ellimaija sanoi puheessaan ja minulle senaattoriarvoa luovuttaessaan minun toistelevan vuosi toisensa jälkeen samaa mantraa; tämä on nyt viimeinen jc-virka, johon sitoudun. Joka vuosi olen kuitenkin ilolla tarttunut aina vaan uuteen ja haastavampaan tehtävään. Nuorkauppakamari vie mukanaan ja kun heikkoina hetkinä harrastus on välillä tuntunut lähes työltä niin mieli on muuttunut hetkessä kun taas on saatu jc-kaverien kanssa onnistuneita projekteja yhdessä maaliin.

Olen saanut kunnian oman kamarin virkojen lisäksi työskennellä useissa alueorganisaation ja Suomen Nuorkauppakamareiden keskusliiton viroissa. Minulle tärkeimpiä tekemisen paikkoja ovat olleet ne hetket, joissa olen päässyt iloitsemaan kaverin menestyksestä tai tukemaan onnistumisten esiintuomisessa. Tästä syystä olenkin täysin hurahtanut esimerkiksi Nuorkauppakamareiden palkintotoimintaan ja samaa iloa koin myös vaalitoimikunnan jäsenenä. Mentorointi vaaleissa ehdolla olleille kasvattaa myös mentoria. Enpä olisi parempaa kiitosta voinut saada vaalimentoroinnista kuin seuraamalla kansallisessa vuosikokouksessa Kalajoella edellisenä syksynä vaaleissa mentoroimani Hannu Järvimäen erinomaista onnistumista roolissaan palkintopäällikkönä.

Kiitos ei ole kirosana 

Parhaana onnistumisen kokemuksena jiicee-urallani olen kokenut kansallisen vuosikokouk-sen #NoFilterin kokouspäällikkkönä toimimisen. Kaksi Suomen pienimpiin kuuluvista kamareista kahdelta eri alueelta yhdisti voimansa ja suoriutui tehtävästä erinomaisesti. Palaute jäsenistöltä ja valtavalta määrältä yhteis-työkumppaneita on ollut erinomaista. Haasteena tapahtuman järjestäminen pienellä tiimillä hieman rajoittavissa olosuhteissa oli ehkä juuri se juttu miksi kokouspäällikön tehtävä sopi minulle, haastetta riitti sopivasti. Määrätietoinen yhdessä tekemisen meininki on valtavan upea kokemus ja siivittää pikkukamareita varmasti vielä vuosia. Olemme nyt oppineet, että yhdessä siirretään vaikka pieniä vuoria. Kiitos koko Kokkolan ja Kalajokilaakson jäsenistölle yhteen hiileen puhaltamisesta.

Kokousta järjestellessä huomasin myös miten voimakas verkosto me nuorkauppakamarilaiset yhdessä olemme ja miten pyyteettömästi myös oman kamarin ja projektin ulkopuoliset ihmiset antavat aikaansa ja osaamisensa käyttöön tälle järjestölle. Haluan kiittää lämpimästi vielä kaikkia NoFilterin järjestelyyn osallistuneita. Erityiskiitos minulta menee yhdelle tärkeimmistä ja pitkäaikaisimmista jiicee-kavereista Antti Laakolille kun koko projektin ajan tuit vahvalla nuorkauppakamarikokemuksellasi kulisseissa tapahtuman järjestämistä ja kaiken työkiireesi keskellä vielä suostuit järjestämään yhdessä Eeron kanssa gaalan loppuhuipennuksen. Wau mikä show herrat! Antin kaltaiset nuorkauppakamarilaiset jäävät liian usein ilman kiitosta ja niin kävi nyt myös tällä kertaa NoFilter gaalassa, koska kokouspäällikköä vietiin yllättäen kiitospuheen sijaan omiin senaattorijuhliinsa. Kiitos vielä!

Arkityö ja harrastus rinta rinnan

Arkityössäni johdan Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymässä oppisopimuskoulutuksen järjestämistä. Oman tulosyksikköni ohella vastaan Keski-Pohjanmaan ammattiopiston johtotiimissä työnantajien kanssa tehtävän yhteistyön kehittämisestä. Tämän vuoden kuumottavimmat paikat työssäni ovat olleet nimitys jatkokaudelle Suomen Oppisopimusosaajat ry:n varapuheenjohtajan roolin, nimitys Suomen ammatilliselle koulutukselle laatustrategiaa kirjoittavan Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän jäseneksi ja liittyminen EU komission johtaman oppisopimusallianssin toimintaan komission kutsusta. Työelämässä oppimisen laatu ja yritysten osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen ovat minulle työssäni tärkeimmät kulmakivet.

Learning by doing

Yhtäläisyyksiä työni ja nuorkauppakamareiden toiminnan välillä on kiistatta. Learning by doing on toimintatapa, joka yhdistää työssäni tapaamieni opiskelijoiden ja nuorkauppakamarilaisten oppimisen iloa. En voi väittää etteikö ammatillisen opettajan sydämeni hypähtäisi ilosta kun jossakin nuorkauppakamarin projektissa näen jiicee-kaverin kasvavan osaamisessaan uuteen mittaan ja hoksaavansa itsekin oppineensa uutta. Nuorkauppakamareissa opitut asiat ovat lähes poikkeuksetta työelämässä hyödynnettävissä olevia keskeisiä työelämätaitoja. Tästä syystä en näe ongelmaa löytää tilaa kalenteristani tälle harrastukselle. Jäsenarvon mittaaminen tältä osin on jopa naurettavan helppoa. Kannustan jokaista tuomaan asian esille myös omalle esimiehelleen vaikkapa kehityskeskustelun yhteydessä.

Tuoreille alueemme koejäsenille vielä lopuksi onnittelut. Olette valitsemassa maailman parasta harrastusta. Avoimin mielin mukaan ja muista aina tarttua mahdollisuuteen kun se vastaan tulee tässä järjestössä. Saatat oppia uutta.

Halataan kun tavataan
Anu Haapasalo #77786

Huhtikuun kasvo – alueen puhekilpailun voittaja Jouni Ovaska

Paljon puhetta!

Kun seuraa eduskunnan kyselytuntia tai muita väittelyitä, alkaa nopeasti miettiä miten ammattipuhujat kouluttavat itseään. Moni lukee paperista sanomansa ja jättää persoonansa sivuun. Asian sisältöön keskitytään enemmän kuin siihen, miten sen esittää.

Olen puhetyöläinen. Luokanopettajana puhun paljon. Pyrin selkeyteen ja ymmärrettävyyteen. Poliitikkona tavoitteeni on esittää asiani vakuuttavasti ja asiantuntevasti.

Aloitin kamariurani tänä vuonna Tammerkosken Nuorkauppakamarissa. Haaveeni päästä kehittämään itseäni oman kuplani ulkopuolelle toteutui. Kamarimme järjesti puhekilpailukarsinnat koejäsenten kesken. Vaikka olen pitänyt tuhansia puheita yleisömäärän vaihdellessa muutamasta lähes 4000-5000:een, puitteet kisallemme onnistuttiin luomaan kuten Idols-kilpailuissa. En ole aikoihin jännittänyt mitään niin paljon. Onnistuin puheessa selkeän rakenteen ja hienoisen huumorin avulla. Sama menetelmä siivitti minut C-alueen voittoon Ikaalisissa.

 

Miten syntyy hyvä puhe?

Olipa kyseessä esittelypuheenvuoro, juhlapuhe tai powerpoint-sulkeiset työpaikalla, onnistunut lopputulos vaatii valmistautumista. Se ei tosin aina tarkoita tuntien suunnittelua tai kirjoittamista vaan aivojumppaa, jolla varmistetaan selkeä ajatuksenjuoksu. Mielestäni hyvä puhe sisältää aina jotakin omakohtaista ja arkista tai sellaisia esimerkkejä, joihin kuulijat voivat samastua. Siksi puhujan on tunnettava yleisönsä.

Nuorkauppakamaritoiminta on mitä parhain yhteisö kokeilla ja tutustua uuteen. Myös puheen tasolla. Taitojaan pääsee kokeilemaan ja kehittämään luotettavassa ympäristössä.

Meistä suuri osa puhuu tai tulee puhumaan paljon työuransa aikana. Siksi myös siihen, miten sanoo asiansa, kannattaa kouluttautua ja kehittää taitojaan koko elämänsä ajan. Tähänkin nuorkauppakamaritoiminta siivittää hienosti. Se vahvistaa persoonia ja persoonallisuuksia.

Jouni Ovaska
Tammerkosken Nuorkauppakamari


Maaliskuun kasvo – Viestinnän ammattilainen Jani Wahlman

Viestintä on maraton- ei sprinttilaji

Communicare on latinaa ja tarkoittaa yhteistä, yhdessä tekemistä, jakamista. Se on viestinnän (communications) kantasana. Viestintä on välittämistä, avain onnistuneeseen yhdessä tekemiseen.

Reilun viisivuotisen kamaritaipaleeni aikana olen halunnut, että onnistuisimme tekemään entistä paremmin hyvää yhteistyötä. Viestintä on siihen keskeinen väline – vaikka aihe kalskahtaa monen korvaan kuivalle. Jollekin, jota tekee ”se viestintäosasto”. Viestintätoimet ovat lisänneet valtavasti ymmärrystäni tästä tärkeästä aiheesta. Tuota ymmärrystä olen hyödyntänyt esimerkiksi markkinoinnin ja viestinnän koulutuksissa, joita teen yritykseni kautta. Koulutuskokonaisuuksien oivallukset tulevat puolestaan hyödyksi kamaritoiminnassa. 

Viestinnän maailmasta löydät itsellesi kokonaisen kamariuran. Itse aloitin 2014 Porin Nuorkauppakamarin tiedottajana –minut valittiin samassa kokouksessa jäseneksi ja hallitukseen tiedottajaksi. 2015 toimin kansallisena tiedottajana. Sitten oli aika kokea aluetoiminnan riemuja aluetiedotuspäällikön roolissa. Näin tuli täyteen kolmen tittelisuora LIO-NIO-RIO (Local-National-Regional Information Officer).

2017 toimin viestinnästä vastaavana kansallisena päällikkönä, ja 2018 olin mukana kansallisessa viestintätiimissä vastaten viestinnän kehityksestä ja koulutuksista. Tänä vuonna saan toimia jälleen Porin nuorkauppakamarissa, tällä erää yksilökehityksestä vastaavana varapuheenjohtajana. Mutta koska en osaa pitää näppejäni erossa viestinnästä, olemme pilotoimassa kansallisen tason Viestintä-akatemiaa. Siitä jäljempänä.

Kaikki me olemme viestijöitä

Viestintätehtävät ovat upea näköalapaikka kamariharrasteen pariin. Toisaalta tiedot-tajien tontti on raskas, koska tulee olla hajulla kaikesta tekemisestä. Mutta samalla: Me kaikki olemme viestijöitä, ja se, joka tämän toimen kaataa virallisen viestijän harteille, tekee ankaran virheen. Viestintä on välittämistä. Ulkoistatko välittämisen?

Toimiva yhdistysviestintä on osaltaan rutiininomaista toistoa, mutta tarjoaa myös takuulla kasvattavia haasteita. Viestintä on maraton- ei sprinttilaji. Aina on joku, joka ”ei ole kuullutkaan tästä”. Vaikka olisit toitottanut torvin korvan juuressa. Tällaisten ja monien muiden haasteiden ratkaiseminen kasvattaa paitsi viestijänä myös ihmisenä.

Viestintäakatemiasta eväitä välittämiseen

Akatemiaa pilotoidaan vuosi 2019. Mukaan on haettu kehittämishaluinen porukka, jonka kanssa sisällöt viilataan paraatikuntoon vuodeksi 2020. Jo tänä vuonna akatemia tarjoaa eväitä parempaan viestintään. Pilottivaiheessa sen on ajateltu tarjoavan kolmenlaisia sisältöjä:

1. Henkilökohtaista sparrausta ja kehitystyökaluja varsinaisille aka-temialaisille

2. Kaikille avoimia webinaareja ja parhaassa tapauksessa live-koulutuksia kaikille kiinnostuneille

3. Erityisesti viestintätehtävissä toimiville tarkoitettuja sisältöjä (näin käytät tehokkaasti Mailchimpiä, näin ylität uutiskynnyksen me-diaviestinnässä jne.)

Akatemia kokoaa yhteen monenlaista viestinnän koulutusta sekä osaajia jakamaan tietojaan ja taitojaan.

Pilotin suuntaviivoja ei ole hakattu kiveen, vaan tarkoitus on hakea kokeilukulttuurin hengessä parasta ja kamarimaailmassa toimivinta muotoa. Odotan tuloksia innolla. Akatemian sisällöistä ja suunnista toitotetaan ainakin Facebookissa Jäsenryhmässä. Minulle sopii laittaa myös postia aiheesta (jos toisestakin): jani.wahlman ät jci.fi

Välitetään toisistamme, myös viestimällä.

– Jani


Helmikuun kasvo – Kansallinen palkintopäällikkö Hannu Järvimäki

Tarinaa palkintojen molemmilta puolilta

Liittyessäni vuonna 2010 toimintaan mukaan katselin hieman insinöörimäisellä skeptisyydellä, että kylläpäs tähän hommaan jotkut innostuvat tosissaan. Ja nyt sitten 9 vuotta myöhemmin olen varmasti se henkilö, jota uudet koejäsenet katsovat samalla tavoin. Tämä matka on ollut jo suuri palkinto.

Mikä sai minut lopulta hyvin nopeastikin innostumaan toiminnasta, joka on johtanut isojen projektien johtamisen kautta, Tammerkosken puheenjohtajaksi ja nyt keskusliittoon kansalliseksi palkintopäälliköksi? Olen miettinyt asiaa monesti matkan varrella ja vaikka kuinka etsin syitä, niin palaan aina samaan asiaan – innostuneet ihmiset. Tämä on järjestö, jossa on mukana hyvin monenlaisia ihmisiä, mutta hyvin suurelta osalta heitä yhdistää halu kehittää itseään ja kannustaa muita.

Monet jäsenet tuntevat oman kamarinsa toimintaansa hyvin, mutta kynnys siirtyä alueen tai kansallisen tason tehtäviin on kohtuullisen iso. Suurelta osin se johtuu tietämättömyydestä, mitä kaikkea siellä voi tehdä. Minäpä kerron vinkin – kysykää konkarilta. He varmasti auttavat, sillä mahdollisuuksia on Suomen Nuorkauppakamarikentässä niin paljon ettei 90% jäsenistä tiedä kuin puolista niistä.

Mikä keskusliitto? Se on se porukka, joka puhuu innostuneena niistä pitkistä kokouksista ja vuoden varrella tulleista ylimääräisistä kiloista. Miten päädyin itse hakemaan nykyiseen tehtävään kansalliseksi palkintopäälliköksi? Ensimmäinen syy oli se, että olin tehnyt lähes kaiken mahdollisen Tammerkosken kamarissa ja halusin nähdä oman kamarin ulkopuolelle miten tätä 2500 ihmisen laivaa ohjataan. Toinen syy oli se, että olen ollut mukana kamarimme palkintotoiminnassa jossain määrin vuodesta 2013 lähtien. Muistan edelleen ikuisesti sen hetken, kun pääsin aluekokouksessa 2013 hakemaan kamarillemme parhaan viestinnän palkinnon. Sen edelle menee ainoastaan hetki kun 2017 kansallisessa kokouksessa  Maarianhaminassa vieressä olevat 40 kamarimme ihmistä räjähtävät huutoon ja pääsee kokemaan sen ainutlaatuisen hetken pokkaamaan lavalta palkinnon. Tästä lähti oikeastaan ajatus, että mitäpäs jos ensi vuonna olisinkin mukana jakamassa palkintoja?

Kansallisen palkintopäällikön tehtävänä on koordinoida ja johtaa koko Suomen Nuorkauppakamarin palkintotoimintaa. Hän toimii omalta osaltaan myös alueiden palkintopäälliköiden tsempparina ja pitää huolta, että koko prosessi alueelta aina maailmanpalkintojen hakemiseen on selkeä. Suurin rutistus palkintotoiminnassa on ennen kansallista kokousta tapahtuva hakemuksien lukeminen ja arvostelu, jossa 8 palkintotuomaria eri alueilta arvioivat hakemuksia.

Palkintohakemuksien laatiminen vaatii aina hieman paneutumista kriteereihin, mutta toisaalta se myös laittaa miettimään onko kamarin toiminta SNKK:n strategian mukaista. Ja olennaista on myös muistaa, että aina kannattaa kuunnella edeltäjältä ne parhaat käytännöt, eikä keksiä pyörää uudestaan. Silloin jää aikaa myös kehittää itse tehtävän sisältöä. Tänä vuonna kansalliseen palkintotoimintaan tuodaan mukaan yrityskumppanit, jotka ovat mukana palkitsemisessa hienoilla tuotepalkinnoilla. En vielä paljasta enempää, kuin että Suomen paras puheenjohtaja 2018 ajelee sitten kesällä suu hymyssä Luxury Automobilesin Maseratilla..tai no kerrotaan sen verran vielä, että kun ahkeroi paljon hakemuksia saattaa gaalapöydässä olla kuohuviiniä Kiinteistömaailman terveisillä. Nyt on siis aika kerätä muistot vuodesta 2018 kasaan ja alkaa kirjoitella hakemuksia parhaista henkilöistä ja projekteista.

Haluan vielä lopuksi murtaa pari palkintoihin liittyvää myyttiä:

  • Palkintohakemukset eivät ole ainoastaan kamarin IPP:n erikoistehtävä – niitä voivat tehdä muutkin. Ja yhdessä tehtynä se mahdollinen juhliminenkin on vielä kivempaa.
  • Alueelliselta tasolta kansalliselle tasolle ei ole yhtään kategoriaa, jossa vaaditaan voitto alueelta. Voitte siis hyvin hakea kansallisella tai kansainväliselle tasolle vaikka ette voittaisi alueella. Muistan ainakin sellaisen tapauksen kun Porin kamari voitti muutama vuosi sitten Euroopan palkinnon ilman menestystä Suomessa. Kaikki on mahdollista, jopa Porilaisille. Anteeksi.

Palkintopäällikön tehtävässä pystyy kohtuullisen pienellä työmäärällä tuottamaan ihmisille suuria tunteita, jotka kruunaavat kamarivuoden kovan uurastuksen. Tämä on pieni tehtävä yksittäiselle jiiceelle mutta suuri merkitys Suomen Nuorkauppakamarilaisille,

Jäätävin palkintoterveisin,

Kansallinen palkintopäällikkö
Hannu Järvimäki, Tammerkosken Nuorkauppakamari


Tammikuun kasvo – Aluejohtaja 2019 Jani Hinkka

Uusi vuosi, uudet tekijät

Vuosi 2019 on pyörähtänyt käyntiin, jättäen meistä monelle taakseen mahtavia muistoja ja jopa luopumisen tuskaa vuodesta 2018. Moni vuoden 2019 vastuunkantaja varmasti myös odotti jo malttamattomana vuodenvaihdetta, onhan kuluvan vuoden toimintaa valmisteltu jo hyvä tovi.

Minun tilinpäätökseni kamarivuodesta 2018 piti sisällään peräti kymmenen alueellista, kansallista tai kansainvälistä kokousta sekä peräti kahdeksan Akatemia-viikonloppua. Tämä harrastus vei minua siis pois kotoa liki puolet kaikista viikonlopuista. Oliko se lopulta kaiken sen vaivan arvoista? Kyllä todellakin oli! Uutta oppia, uusia ystäviä, naurua ja tunteita herättäviä keskusteluita. Nämä osaltaan tekivät vuodesta 2018 ikimuistoisen.

Kamarivuoden tilinpäätöstä tehdessäni havahduin myös toiminnan kustannusvaikutukseen omassa lompakossa. Ihan kaikkia kokoustamisesta pikkutunneilla kertyviä kuluja ei kehtaa edes yhteen laskea. Havahduin tähän kustannukseen myös kamaritoiminnan vaihtoehtoiskustannusten kautta.

Toimin itse kiinteistöalalla yrittäjänä ja olen harkinnut erittäin mielenkiintoisen kiinteistöalalle räätälöidyn MBA-koulutuksen suorittamista. Koulutus on valitettavasti kaupallinen ja hintalappu on toistaiseksi jättänyt asian haaveeksi. Koulutus kestäisi kaksi vuotta ja tajusin, että käytän samassa ajassa kamaritoimintaan käytännössä yhtä paljon aikaa ja rahaa.

Tästä johtopäätöksestä minulle tuli vastuuntunto siitä toiminnasta, mitä me tarjoamme meidän jäsenille, oli kyse sitten kamarista, alueesta tai keskusliitosta. Usein ruuhkavuosia viettävät jäsenemme valitsevat kaikesta mahdollisesti toiminnasta juuri kamaritoiminnan, johon he haluavat käyttää aikaansa ja rahaa. Tämän toiminnan tulee aina uudestaan täyttää heidän odotuksensa, olla kaiken sen parissa käytetyn ajan ja rahan arvoista. Tämä ei ole helppoa, mutta kyllä se tältä porukalta taatusti onnistuu. Kääritään siis hihat ja tehdään yhdessä jäsenistölle mahtavia, opettavaisia ja ikimuistoisia tapahtumia ja kokouksia myös vuonna 2019!

Jani Hinkka
Aluejohtaja 2019